Erityistä tai vaativaa erityistä tukea tarvitsevien maahanmuuttajien osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen

Erityistä ja vaativaa erityistä tukea tarvitsevien maahanmuuttajien elämänhistoriassa usein esille tulevina piirteinä ilmenevät vähäinen tai kokonaan puuttuva kouluhistoria, väkivallan ja kidutuksen kokemukset, traumatisoituminen, vammat ja vaikeat sairaudet sekä vähäiset mahdollisuudet vaikuttaa oman elämänsä kulkuun.

Mahdollisuudet osaamisen tunnistamiseen dokumenttien avulla tai testein ovat vähäiset. Tunnistamisen menetelmistä keskeisimmät ovat haastattelut, pitkäkestoinen havainnointi ja osaamisen näyttäminen konkreettisissa työtehtävissä.

Haastattelut

Rauhallisissa olosuhteissa toteutettu alkuhaastattelu on tärkeä, mutta on huomioitava, että suuri määrä oleellista tietoa voi vielä tässä vaiheessa jäädä kokonaan piiloon. Kokenutkaan haastattelija ei vielä tässä vaiheessa osaa tehdä oikeita kysymyksiä, eikä haastateltava vielä hahmota asioiden merkityksiä uudessa ympäristössä. Entiseen elämään liittyvien asioiden muisteleminen voi olla myös tuskallista, luottamus haastattelijaan vasta kehittymässä tai muistitoiminnot ovat voineet heikentyä.

Haastatteluja on hyvä ajan kuluessa tehdä useampia. Mahdollisuus tulkin käyttöön tarjoaa opiskelijalle mahdollisuuden kertoa tilanteestaan äidinkielellään ja paljon yksityiskohtaisemmin. Lisäksi opettajan ja muiden työntekijöiden on tärkeää pysytellä sensitiivisenä myös muissa keskustelutilanteissa. Ratkaisevia uusia tietoja esimerkiksi työhistoriaan liittyen voi tulla esille pienessä sivulauseessa kesken juttutuokion.

Havainnointi

Havainnointi on erinomainen osaamisen tunnistamisen menetelmä, mutta se vaatii aikaa. Tiedon kerääminen havainnoimalla on kuin suuren palapelin rakentamista. Esimerkiksi alaikäinen nuori voi kävelyretkellä ohimennen todeta muuranneensa paljon juuri tuollaista samanlaista seinää, minkä ohi parhaillaan kävellään. Mies, joka on kertonut olleensa maanviljelijä, ei tunnista kuvasta viljelyskasviaan kahvipensasta. Tarkemmin keskusteltaessa selviää, että hän on ollut tilanomistaja, mutta ei ole osallistunut käytännön työtehtäviin.

Osaamisen näyttäminen konkreettisissa työtehtävissä

Alhaisen koulutustason tai kokonaan puuttuvan koulutustason perusteella ei ole syytä tehdä liikaa johtopäätöksiä henkilön kyvykkyydestä ja osaamisesta ja ammattitaidosta. Siksi tarvitaan tilanteita, joissa osaamisen voi näyttää tekemällä. Näitä ovat esimerkiksi työharjoittelut, koulutuskokeilut ja toiminnalliset opiskelutilanteet. Tekemällä näyttäminen tuo esiin opiskelijan kädentaidot sekä työvälineiden, materiaalien ja työmenetelmien hallinnan. Samalla saadaan tärkeää tietoa työn laadusta ja osaamisen soveltuvuudesta Suomen ammatillisiin vaatimuksiin. Saatua informaatiota voidaan hyödyntää osaamisen tunnistamisessa ja tunnustamisessa. Näin opiskelijan ammattitaito tunnistetaan, tunnustetaan ja siitä muodostuu osa ammatillista tutkintoa.

Osaamisen tunnistaminen muuttuneessa tilanteessa

Pakolaisuus, sota, vammautuminen, sairaudet ja stressi voivat vaikuttaa opiskelijan oppimiskykyyn ja jo olemassa olevaan ammattitaitoon. Se mikä aikaisemmin sujui ja oli helppoa voi nyt olla ylivoimaisen vaikeaa. Tämä voi olla hyvin nöyryyttävä ja kuormittava kokemus. Vielä haasteellisemmaksi tilanteen tekee se, jos henkilö ei itse ymmärrä tai hyväksy muuttunutta tilannettaan. Silloin tarvitaan pitkää ja rauhallista uraohjausta, uudelleen kouluttautumista tai alanvaihtoa. Myös työkyvynarviointi voi olla paikallaan.